Katukuvauspaneeli 8.4.2024 – tallenne ja yhteenveto
Kaikille aiheesta kiinnostuneille avoin ja ilmainen paneelikeskustelu katukuvauksesta ja samalla siihen liittyvistä eettisistä kysymyksistä.
Katso ma 8.4.2024 klo 18-20.30 paneelin tallenne
Paneelissa mukana:
Markus Jokela, työuransa lehtikuvajournalistina toiminut kuvaaja, joka tekee nykyään katuvalokuvausta.
Kasperi Kropsu, itseoppinut valokuvaaja, jonka katukuvaustyylissä yhdistyvät dokumentaarisuus ja nostalginen estetiikka.
Jussi Pöllänen, tehnyt harrastuksekseen 10 vuotta katuvalokuvausta kaupunkiympäristöissä, pitää tärkeänä kuvaustilanteen autenttisuutta.
Kameraseuran paneelikeskustelu katukuvauksesta
Helsingin Kameraseura järjesti 8.4. Kaapelitehtaalla paneelikeskustelun, jonka aiheena oli katuvalokuvaus. Panelisteina osallistuivat amatöörivalokuvaaja Jussi Pöllänen, itseoppinut ammattikuvaaja Kasperi Kropsu ja kuvajournalisti Markus Jokela. Keskustelua veti Kameraseuran puolesta Yki Hytönen.
Tilaisuus oli osa seuran paneelikeskustelujen sarjaa, jossa viime vuonna järjestettiin kaksi keskustelua, alastonvalokuvauksesta ja luontovalokuvauksesta. Sarjassa on pyritty tuomaan esiin aina yhtä valokuvauksen aluetta ja siihen liittyviä valokuvauksen eettisiä kysymyksiä. Tilaisuuksiin on voinut tulla paikan päälle Kameraseuran kerhohuoneelle, minkä lisäksi niitä on voinut seurata myös striimattuina. Tätä kautta ne ovat tavoittaneet huomattavasti laajemman yleisön.
Vetäjän aloituspuheenvuoron jälkeen panelistit kertoivat omista tulokulmistaan katuvalokuvaukseen. Tämän jälkeen aiheeseen syvennyttiin kolmen pääteeman ja niiden erityiskysymysten kautta.
Ensin pohdittiin, mitä katuvalokuvaus on. Siihen panelisteja pyydettiin avaamaan käsityksiään omien kokemusten pohjalta. Kaikki pitivät kuvauslajiin kuuluvina tilanteessa syntyviä oivalluksia ja nopeata reagointia, ei niinkään etukäteen tapahtuvaa tarkkaa suunnittelua. Kuvausympäristön merkitystä he lähestyivät eri tavoin. Kun Jokela totesi kuvauspaikan olevan tärkeä, Kropsu piti paikalla tapahtumista määräävänä – jos mitään mielenkiintoista ei tapahdu, hän vaihtaa kuvauspaikkaa melko pian.
Kysymykseen kuvauslajia koskevista säännöistä kaikki totesivat, ettei sellaisia ole. Luonnehtiessaan omaa kuvaamistaan Kropsu piti tärkeänä ajattomuutta. Pöllänen taas nosti esiin sen, etteivät kuvattavat hetket saa olla rakennettuja tai poseerauskuvia. Sekä hän että Jokela pitivät myös arkisten hetkien tallentamista tärkeänä. Jokela toi esiin myös sen, että kuvissa saa olla rumuutta, mutta tämä ei ole mikään katukuvausta määrittelevä asia. Tärkeää on, ettei kuvaaminen loukkaa kuvattuja.
Myös kysymys kuvaustilanteessa toimimisesta toi eroja esiin. Kropsu kertoi kulkevansa kuvattaviensa keskellä ja viittasi sotakuvaaja Robert Capan sanomaan mottoon ”Jos kuvasi eivät ole riittävän hyviä, et ole riittävän lähellä”. Läheltä kuvaamalla voi kuviinsa saada myös henkisen läheisyyden kuvattaviin. Pöllänen tähdensi kuvaajan ulkopuolisuutta ja sitä, ettei kuvaaja läsnäolollaan vaikuta tallennettavaan hetkeen. Jokelan mukaan oikein hyvää määritelmää ei ole toiminnalle kuvaustilanteessa, hänelle kaikki tavat käyvät. Yleisökysymyksessä tiedusteltiin, onko kuvaaminen vielä katuvalokuvausta, jos joku kuvattava tekee aloitteen itsensä kuvaamisesta. Kenellekään tämä ei olisi ongelma katukuvauksen kannalta.
Keskusteltiin vielä hetki kuvausaiheiden ja kuvausmiljöön merkityksestä katukuvauksessa. Historiallisesti genre on saanut alkunsa ihmisten kuvaamisesta kaupunkimiljöissä. Panelistit totesivat kuitenkin, ettei katukuvauksen tarvitse keskittyä ihmisten kuvaukseen eikä kaupunkiympäristöön. Pöllänen tosin mainitsi julkisen tilan kuvauslajille ominaisena. Jokela mainitsi alkuaikojen esimerkkinä ranskalaisen Eugène Atget’n, joka on tullut tunnetuksi esimerkiksi surrealististen näyteikkunakuviensa kautta. Niissä ei näkynyt ihmisiä. Kropsu totesi, että ennen katuvalokuvaus-termiä genrestä käytettiin termiä ”life photography”, joka on laajempi käsite. Jokela tähdensi autenttisuutta, visuaalista ympäröivän todellisuuden tallentamisen tärkeyttä.
Kuvauslajin historia kytkeytyy osittain myös pienoiskameroiden tuloon markkinoille. Panelistit eivät kuitenkaan pitäneet kuvausvälinettä mitenkään olennaisena asiana katukuvauksen kannalta. Korostettiin Henri Cartier-Bressonia mukaillen, että kuvat tehdään silmällä, sydämellä ja päällä. Parhaat kuvat eivät ole perusluonteeltaan muuttuneet.
Toisena suurena teemana keskusteltiin katuvalokuvauksen ilmaisusta ja sen reunaehdoista. Lajille ominaista on hetkellisen tallentaminen. Pyrkiikö katukuvaaja löytämään jotakin yllättävää kuvaustilanteessa? Kropsun mielestä katumaisema on muuttunut, yhä vähemmän on kiinnostavia kuvausaiheita. Hän pyrkii tuomaan esiin nykyajan taakse jäänyttä hetkellisyyttä ja luonnehtii kuvaamistaan nostalgiseksi estetiikaksi pikemmin kuin esimerkiksi yritykseksi ikuistaa ratkaisevaa hetkeä. Pölläselle oleellista on nykypäivän arjen tallentaminen. Jokela toteaa, että jatkuvasti kyllä haluaisi tallentaa jotain, mitä kukaan muu ei ole vielä kuvannut. Häntä eniten häiritsee jo nähtyjen kuvausratkaisujen toistaminen.
Jatkokysymyksenä pohdittiin, pitääkö katuvalokuvaajalla olla jokin erityinen mielenlaatu aiheita etsiessä ja tilanteita tallentaessa. Panelistit tähdensivät valmiutta tehdä töitä kuvien eteen ja suorastaan pakkomielteistä pyrkimistä hyviin kuviin. Uteliaisuus ja positiivinen mieli ovat tärkeitä.
Katuvalokuvauksen suhde taiteeseen ja yhteiskunnallisuuteen toi esiin erilaisia näkemyksiä. Toisaalta esitettiin, että kuvauslaji voi olla taidetta, jos se välittää näkemyksen maailmasta, toisaalta epäiltiin kuvauslajin ja taiteen välisen suhteen pohdinnan mielekkyyttä. Katukuvaus voi olla kantaa ottavaa, toisaalta todettiin, että se ei ehkä ole itsessään niin kiinnostava pohdinnan aihe kuin katuvalokuvauksen keinojen käyttäminen kuvaamisessa. Huumori asettui eri tavoin panelistien näkemyksiin. Pöllänen ei nähnyt omaa tekemistään pyrkimyksenä humoristisiin tallennuksiin, mutta muut ovat nähneet huumoria hänen kuvissaan. Kropsulle se on ollut asia muiden joukossa ja Jokelalle keskeinen asia, mutta hän lisää, että sen tulee olla hienovaraista.
Viimeisenä teemana otettiin käsittelyyn katuvalokuvauksen eettiset kysymykset. Pohdiskeluun otettiin vauhtia Cartier-Bressonin ratkaisevan hetken käsitteestä: tuleeko noudattaa hänen periaatettaan huomaamattomuudesta ja siten pysyttäytyä ulkopuolisena tilanteesta, jota tallentaa? Kaikki panelistit tähdensivät kuvaajan vastuuta. Kropsun mukaan asenne ratkaisee. Hyväksikäyttö on väärin toimimista, vilpittömässä kuvaamisessa ei ole mitään väärää. Hänen mukaansa katukuvaus on tärkein dokumentoinnin laji, eikä tulevaisuuden kuvaaminen saa olla pelkästään kiiltokuvaa. Internet-aika on muuttanut kuvausilmapiiriä.
Lain mukaan julkisella paikalla saa kuvata, mutta viime vuosina suhtautuminen yksityisyyden suojaan on tullut tiukemmaksi, ja tämä on pitänyt ottaa huomioon myös valokuvauksessa. Panelistit eivät kuitenkaan sano joutuneensa muuttamaan omaa tapaansa valokuvata. Jokela totesi, että salaa kuvaaminen on kiinni siitä, onko kuvaaja itse sen kanssa sopusoinnussa.
Lopuksi panelistit saivat kertoa, miltä katuvalokuvauksen tulevaisuus heistä näyttää. Kropsun mukaan nykyään sitä harrastetaan paljon. Uhaksi saattaa muodostua se, että moni pitää katuvalokuvausta helppona tapana ansaita rahaa, mikä voi vaikuttaa suhtautumiseen katukuvaukseen. Jokela näkee viattomuuden kadonneen, sillä ihmiset ovat tietoisempia ja varovaisempia. Pölläsen mukaan hyviä kuvia syntyy yhä, mutta tekoäly voi sekoittaa katukuvaustakin. Myös yleisöstä kysyttiin tekoälystä: mitä tapahtuu, jos kaikki tehdään tekoälyllä? Siihen todettiin, että se ei edellytä niitä taitoja, joilla katuvalokuvausta tehdään. Tekoälyllä tekeminen ei ole katuvalokuvausta.
Tilaisuus kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Ajoittain yleisö osallistui vilkkaastikin keskusteluun.
Vastaanotto oli hyvä keskustelua seuranneiden määrästä ja saadusta palautteesta päätellen. Tilaisuutta seurasi paikan päällä ja striimauksen välityksellä yhteensä enimmillään noin 80 henkeä. Palautteiden mukaan keskustelu oli kiinnostava, ja se koettiin tarpeelliseksi.
Paneelikeskustelu oli osa Kameraseura ry:n aloittamaa sarjaa valokuvauksesta ja sen eettisyydestä. Sarjan edelliset keskustelut on käyty teemoilla Alastomuus valokuvassa sekä Luontokuvauksen eettisyys ja vastuullisuus, ja syksyllä 2024 keskustelu jatkuu teemalla AI – tekoäly valokuvauksessa.
Artikkelikuva: Jarkko Antikainen
Tapahtumatiedot
Alkaa: 08.04.2024 - 18:00
Loppuu: 08.04.2024 - 20:30
Tapahtumapaikka
Hybridi - Kameraseuran kokoustila + etä
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 B, 4. krs
00180 Helsinki