Olli Philippe Lautenbacherin avajaispuhe

Sota, rauha, rakkaus

Arvoisat näyttelyvieraat, hyvät ystävät,

Tervetuloa tänne Galleria Westiin, Kameraseuran Teemakerhon näyttelyyn.

Tämä näyttely osuu maailmanpolitiikan näkökulmasta hyvinkin epävakaaseen ja synkkään aikaan. Meille kantautuu jatkuvalla syötöllä ikäviä uutisia Ukrainasta, Gazasta, Libanonista, Sudanista, Iranista, Etiopiasta… Samalla meillä Euroopassa äärioikeistolainen ja nationalistinen maailmankuva sekä sotaisa retoriikka tuntuu vahvistuvan päivä päivältä, tekoälystä povataan ihmisen vihollista ja ympäristön tuhoamista ei osata estää… ei voi sanoa, että maailma voisi hyvin. Ehkä juuri siitä syystä Teemakerhon valitseman näyttelyaiheen ensimmäinen sana, sota, saattaa kalskahtaa tavallistakin kylmäävämmin korvaan.

Mutta tuohon pelottavaan sanaan on täällä yhdistetty toinen sana, jota perinteisesti on pidetty edellisen vastakohtana: rauha. Ja vaikka uutiset nyt rauhankin aikana meille alituiseen raportoivat kaikennäköisistä rajakiistoista, kauppasodista, aseostoista ja hybridiuhista, haluamme silti mieltää rauhan turvallisena, seesteisenä ja eheänä asiaintilana. Ikään kuin mielenrauhan edellytyksenä, mutta myös asiana, jonka puolesta kannattaa puhua, äänestää, rukoilla, osoittaa mieltään… – ehkä taistellakin. No, ainakin tehdä valokuvanäyttely.

Ovatko nämä kaksi sanaa – sota ja rauha – loppujen lopuksi todella toistensa vastakohtia, vai – kuten miltei kaikki ihmisen luomat todellisuutta kuvaavat käsitteet – hieman hankalasti rajattavien merkitysten luoma epämääräinen jatkumo?

Näyttelyn nimeen on lisätty kolmas sana, jotta tuo sodan ja rauhan näennäinen vastakkainasettelu ja kenties todellinen jatkumo kuitenkin edes kallistuisi positiiviseen suuntaan. Ranskan vallankumouksen tunnussanoja oli myös kolme: vapaus, tasa-arvo, veljeys, ja ranskaksi nimenomaan tuossa järjestyksessä: liberté, égalité, fraternité. Kolmannen sanan tärkeys on siinä, että se rajaa kahden edellisen sanan ylilyöntejä. Vapaus on hyvä asia, mutta se voi johtaa toisen alistamiseen. Tasa-arvo taas estää sen, mutta itsessään se voi jäädä kovin teoreettiseksi ja kylmäksi. Veljeys – tai paremminkin sisaruus – on se asia, joka inhimillistää tuon kaiken. Hieman vaatimattomammalla tasolla näin on myös tämän meidän Teemanäyttelyn otsikon laita: rakkaus – ja tässä yhteydessä ehkä erityisesti lähimmäisenrakkaus – on yksi niistä voimista, joilla sotia voidaan välttää ja joilla kestävää ihmisten välistä rauhaa voidaan rakentaa. Kuten tuolla näyttelyesitteessä todetaan, ensimmäinen sana (sota) pelottaa ja erottaa, toinen niistä (rauha) tyynnyttää ja antaa toivoa, mutta se kolmas (rakkaus) on se, joka lopulta meitä yhdistää ja lohduttaa.

Näyttelyyn osallistuvilla valokuvaajilla, joita on 21 kaiken kaikkiaan, on kullakin tuosta kolmiosaisesta teemasta omat visionsa ja näkemyksensä, ja he ovat saaneet vapaasti valita kuviensa aiheeksi joko sodan, rauhan tai rakkauden, jotain niiden väliltä tai niiden yhdistelmiä. Itse näkisin, että lopputulos on varsin puhutteleva ja jopa koskettava. Täällä yksittäinen teos saattaa pysäyttää, kuvasarja havahduttaa, kollaasi yllättää, mutta – ehkäpä osittain juuri haastavan aiheensa vuoksi – tätä näyttelyä kannattaa myös tarkastella kokonaisuutena. Yli viidenkymmenen valokuvan kokoelma nimittäin antaa melko syväluotaavan kuvan siitä, miten helsinkiläiset tässä ajassa hahmottavat sodan, rauhan ja rakkauden aiheuttamat tunnekuohut. Teemakerhon vetäjät – Paula, Tiina ja minä – haluamme toivottaa jokaisen teistä tervetulleeksi tähän näyttelyyn ja toivomme, että näette näillä seinillä sodan tuolle puolen, ja siellä rauhan ja rakkauden.

—–

Haluamme myös kiittää Klaus Kannasta näyttelyjulisteen toteutuksesta, haluamme kiittää Kameraseuran näyttelytoimikuntaa sen antamasta tuesta ja haluamme kiittää kaikkia Teemakerhon kuvaajia, jotka ovat projektiin panostaneet.

Lopuksi haluaisin vielä mainita, että tämän näyttelyn jälkeen kannattaa kivuta 4. kerroksen Kamera-galleriaan tutustumaan Juha Huttusen yksityisnäyttelyyn. Juha on niin ikään Teemakerhon jäsen, ja hänen eteeristen ja utuisten katukuvien näyttelynsä on ehdottomasti näkemisen arvoinen!

Mukavaa visiittiä kaikille!