2017
Kirjoitettu 25.1.2017
Helmikuun 21.2. klo.18 Opinokerho on mustavalkoinen
eli opettelemme kuinka RAW -kuvasta saa tehtyä hyvän mustavalkoisen kuvan. Käytämme illan aikana Photoshop ja/tai Lightroom ohjelmia.
Tammikuun tapaamisessa sovimme, että kuvataan käsisalamaan käyttäen ja näytetään mitä olemme saaneet aikaan.
Muistutamme vielä, että opintokerholla on omat FB-sivut
Tammikuu 17.1.2017
Vuoden ensimmäinen Opintokerhoilta 17.1. vietettiin Kameraseuran uusissa tiloissa Eerikinkadulla. Paikalle oli tullut Petri Allekotteen esitystä kuulemaan 14 kerholaista, joista kaksi oli mukana ensimmäistä kertaa.
Illan aiheena oli käsisalaman kanssa kuvaaminen sekä kameraan kiinnitettynä että erillisenä salamana.
Aluksi käytiin kevyesti läpi kevään ohjelmaa ja Kameraseuran toimintaan liittyviä seikkoja, sillä aikaa kun Petri viritteli kameraa jalustalle ja näyttöä taustalle.
Esityksensä aluksi Petri perusteli salaman käyttöä, miksi ja missä tilanteissa salama on hyvä apuväline laadukkaan kuvan aikaansaamiseksi haastavissa valaisuolosuhteissa. Havainnollistaakseen eri vaihtoehtoja Petri otti mallista kuvia vallitsevassa valossa, kameran kiinteällä salamalla, käsisalamalla suoraan kohti mallia ja eri suunnista heijastettuna. Salama säädettiin TTL:ään eli täysautomaattiasetukselle, kameran aukko eli f-luku oli 5,6 ja ISO 400.
Todettiin että vallitsevassa valossa kuva olisi onnistunut vain todella pitkällä valotusajalla, salamalla saatiin paitsi valaistua malli myös liike pysäytettyä. Seinän tai katon kautta heijastettuna saatiin aikaan muotoilevampaa valoa mallin kasvoille.
Salamakuvaus jatkui käsisalamalla katon kautta heijastaen salaman hajottajalevyn kera ja vielä valkoinen pieni heijastelevy ylös nostettuna. Hajottajalevy levittää valoa ja pieni heijastelevy saa mallin silmiin ”pilkettä” eli pienen valopisteen mikä luo silmiin eloa. Lopulta käsisalama irroitettiin kamerasta ja sitä ohjattiin kameran kautta. Kameran oman kiinteän salaman käyttö täytevalona todettiin varsin toimivaksi, välillä taas hyödynnettiin heijastinta avaamaan varjoja mallin kasvoilla. Käyttöön otettiin toinenkin irtosalama ja rakennettiin pieni studio mallin ympärille, kiinnittämällä salamat korkeisiin jalustoihin 45:n asteen kulmaan (korkeus+kohdistus sivulta) malliin nähden. Valoa pehmennettiin läpivalaisevalla sateenvarjolla, vertaillen heijastavan sateenvarjon etuihin. Heijastavalla varjolla valon saa kohdistettua tarkemmin malliin ja koska varjo ei päästä valoa läpi, se estää ympäröivistä pinnoista kontrolloimattoman valon heijastumisen kohteeseen.
Tutkittiin myös kameran ja salaman yhteistyötä ja asetuksia silloin kun kuvaajan tulee hallita montaa eri salamaa tai kun samassa tilassa on monta eri kuvaajaa kuvaamassa salaman kanssa. Viimeksi mainitussa tilanteessa vaarana on että kuvaajat käskyttävät toistensa orjasalamoita, tämä voidaan estää sopimalla että kuvaajat käyttävät salamassaan jokainen eri kanavaa.
Petri vinkkasi että salamakuvauksessa valotuksen pistemittaus toimii parhaiten, paitsi silloin kun malli on vastavalossa. Tällöin pistemittauksella valotusta mitattaessa varjoon jäävät lasvot määrittävät valon määrän ja tausta ylivalottuu.
Salamakuvauksessa kameran valotusajan nopeaksi säätäminen saa taustan tummaksi, mikä toimii silloin kun halutaan ainoastaan kuvattava kohde esiin kuvassa.
Illan lopuksi käytiin läpi tarvikkeita joilla pääsee hyvin alkuun käsisalamakuvaamisessa tai oman kotistudion perustamisessa. Helmikuun kerhoiltaan toivottiin nähtäväksi kerholaisten salamakuvauskokeiluja.