Naturan 2017 tapaamisten muistiot

28.11.2017 Jukka Lehtonen: Makrokuvia ja maisemia / Vuoden luonto- ja ympäristökuvaajakilpailu

Makrokuvaukseen ja vähän muuhunkin kuvaukseen meitä johdatti illan aikana vieraamme tietokirjailija ja intohimoisesti valokuvaukseen suhtautuva Jukka Lehtonen. Jukka on ollut tekemässä kahta valokuva-/tietokirjaa eli ”Makrokuvauksen maailma” (yhdessä Jorma Peipposen kanssa) sekä ”Sarvia muttei hampaita: Hyönteiset lähikuvassa”.

Esityksen aikana tuli hyvin selväksi kuinka valokuvaus voi viedä mennessään, kun sille on antanut pikkusormen. Esimerkiksi matka pohjoiseen voi kestää suunnitellusta päivästä liki viikkoon, kun matkan varrella innostuu kuvaamaan mm. muurahaisia parin päivän ajan. Jukka kertoi monia esimerkkejä, kuinka hän on itse rakennellut lisäosia objektiiveihin, jotta pystyisi ottamaan tietynlaisia kuvia. Kaikenlaisia uutuuslisälaitteita hän on kokeillut vuosien varrella, mutta loppujen lopuksi hän on todennut, että vähemmälläkin pärjää oikein hyvin. Omasta mielestään parhaiten makrokuvaukseen soveltuu kroppikennoinen kamera eikä täyskennoinen. Kroppikennoisessa on suurempi suurennussuhde ja ne ovat myös kevyempiä ja pienempiä.

Jukka pitää taustan merkitystä makrokuvissa erittäin tärkeänä. Makrokuvissa tausta on useimmiten melko sumea. Hyvällä taustalla voi korostaa pääkohdetta tai sillä voi kehystää pääkohteen tai luoda sen avulla graafisen kokonaisuuden pääkohteen kanssa. Hyvän taustan saaminen ei kuulemma ole helppoa.

Makrokuvaus on myös fyysisesti haastavaa. Jukka kertoi, että kun on ollut vuosien aikana pitkiä aikoja polvillaan selkä köyryssä kuvaamassa, siitä on seurauksena ikävät selkäkivut. Kuvausergonomia kannattaa siis huomioida. Esimerkiksi kameran kääntyvä näyttö on aivan ehdoton, kun kuvaa maanrajassa olevia kohteita. Natura kiittää Jukkaa mielenkiintoisesta esityksestä. Jukan esitystä oli saapunut seuraamaan 24 naturalaista.

Vuoden luonto- ja ympäristökuvaajakilpailu

Kilpailuun osallistui 13 kuvaajaa kukin 5 kuvan kokoelmalla. Kilpailun tuomarina toimi Jukka Lehtonen. Jukka oli perehtynyt hyvin kilpailun sääntöihin ja totesi, ettei kaikki kokoelmat aivan täyttäneet säännöissä sanottua kilpailun määritelmää. Säännöissä sanotaan, että ”kokoelman tulee osoittaa kuvaajan monipuolista luonto – ja ympäristökuvauksen osaamista”. Jukan mukaan osassa kokoelmista puuttui tuo monipuolisuus eli niiden kuvissa oli liikaa samankaltaisia kuvia. Toki joukossa oli myös monipuolisia kokoelmia, joista yksi oli ylitse muiden.

Vuoden 2017 luonto- ja ympäristökuvaaja on:
Eero Hauta-aho kokoelmalla ”Luontokuvia

Kilpailun paras yksittäinen kuva:
Joutsenet ja purjeveneet” – Pekka Lehtonen

Kunniamaininta yksittäiselle kuvalle:
Puhkeaminen” – Iiris Niemi

Linkki kilpailussa palkittuihin kuviin

Onnea Eerolle, Pekalle ja Iirikselle sekä kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille kuvaajille.

24.10.2017 Pirjo Lindfors: Maailman laidalla – Huippuvuoret / Hilin muistokilpailu

Vieraamme Pirjo Lindfors teki kesäkuussa lähes kahden viikon kuvausristeilymatkan Huippuvuorilla. Pirjo toi meille nähtäväksi todella monipuolisen ja kattavan kuvaesityksen ”Maailman laidalla – Huippuvuoret” tuosta ikimuistoisesta reissusta. Hän ei pelkästään tyytynyt esittelemään meille vaikuttavia kuvia maisemista ja eläimistä. Saimme kuulla Huippuvuorten historiasta, millaista kalustoa kuvausreissulla kannatti käyttää ja mitä ei kannattanut ottaa mukaan. Näimme ja kuulimme millaisissa olosuhteissa reissussa asuttiin ja kuvattiin sekä kuinka lähelle eläimiä pääsi. Esim. alkumatkasta unen saantia kuulemma häiritsi jäiden kolina laivan runkoa vasten, mutta siihenkin tottui. Myöskään netti- ja puhelinyhteydet eivät toimineet risteilyn aikana. Siellä tosiaan tunsi olevansa maailman laidalla.

Pääosa kuvista otettiin kumiveneistä, joilla liikuttiin jäiden seassa ja niillä rantauduttiin tarpeen mukaan. Maisemia Pirjo oli saanut kuvattua hyvin vaihtelevissa sääolosuhteissa. Parhaimmillaan vanha jää näytti turkoosin kristallilta auringon paisteessa. Eläimistä Pirjo sai kuvattua mm. naalia, mursuja, hylkeitä, valaita sekä runsasta linnustoa. Saimme kuulla, että mursut haisevat todella pahalta, valaita on haastava kuvata, koska niistä näkyy vain vähän veden pinnan yläpuolella ja myrskylintu oli Pirjon suosikki kaikista nähdyistä lintulajeista.

Sokerina pohjalla oli tietenkin se mitä kaikki sinne menevät haluavat nähdä eli jääkarhut. Jääkarhun osalta Pirjon kuvausryhmä oli satumaisen onnekas. He pääsivät kuvaamaan liki 9 tuntia jääkarhua, joka oli saalistanut hylkeen itselleen. Tuota hyljettä himoitsi myös kaksi muuta jääkarhua. Pirjo näytti esityksen lopuksi AV-esityksen noista jääkarhuista ja niiden taisteluista sekä yhteenotoista tuosta hylkeenraadosta. Se oli todella vaikuttavaa nähtävää. Pirjo myös muistutti siitä, miten ilmastonmuutos on jo vaikuttanut ja vaikuttaa eläimistöön Huippuvuorilla ja etenkin jääkarhun olemassaoloon. Natura kiittää Pirjoa mielenkiintoisesta ja hienosta esityksestä. Se varmasti herätti paikallaolijoissa kipinää käydä tuossa karussa, mutta kiehtovassa ympäristössä itsekin. Esitystä oli saapunut seuraamaan 25 jäsentä.

Hilin muistokilpailu kuvasarjoille

Hili Raviniemen muistokilpailuun otti osaa 12 kuvaajaa 19 eri kuvasarjalla. Kilpailuun sai osallistua enintään kahdella luonto ja ympäristöaiheisella vähintään kolmen kuvatiedoston sarjalla. Kilpailun tuomarina toimi illan vieraamme eli Pirjo Lindfors. Pirjo kertoi, että palkintosijoille päässeet kolme kuvasarjaa olivat erottuneet muista jo tuomaroinnin alkuvaiheessa.

Kilpailussa palkittiin seuraavat kuvaajat ja kuvasarjat:
Voittaja: Paula Lehtimäki kuvasarjalla ”Harmaahapset” (3 p.)
2. sija: Ari Komulainen kuvasarjalla ”Hiljainen tarkkailija” (2 p.)
3. sija: Pekka Lehtonen kuvasarjalla ”Harmaalokit” (1 p.)

Linkki kilpailussa palkittuihin kuviin

Onnittelut kaikille palkituille! Kiitos myös muille kilpailuun osallistuneille kuvaajille.

26.9.2017 Naturalaisten kuluneen kesän kiehtovimmat kuvat

Natura päätti aloittaa syksyn rennon leppoisissa merkeissä, ilman ulkopuolista luennoitsijaa. Pyysimme jäseniä tuomaan mukanaan kesäkuvia, jotka olivat heidän menneen kesän mielenkiintoisimpien, haastavimpien tai ihmeellisimpien kuvaushetkien satoa. Ja kuviahan tuli juuri sopiva määrä. Reilu pari tuntia kului kuin siivillä. Paikalle saapui 14 kesäkuvista kiinnostunutta jäsentä.

Pelkän kuvien katselun lisäksi kuulimme mielenkiintoisia ja kiehtovia tarinoita kuvien takaa. Miten kuvat olivat syntyneet, millaisissa olosuhteissa, mikä oli innostanut ottamaan juuri tuollaisen kuvan tuolla kyseisellä hetkellä. Sellainen herättää kipinän näkemään asioita toisella tavalla ja kokeilemaan erilaisia tekniikoita kuin on tottunut käyttämään. Muutamia teknisiäkin vinkkejä kuultiin, joita voi tarvittaessa hyödyntää. Esimerkiksi se, ettei tärkeälle matkalle kannata ottaa täysin uutta, pakasta vedettyä, teknistä laitetta mukaan, jos sitä ei ole ennen matkaa yhtään testaillut. Uusissakin laitteissa saattaa ilmetä vikoja ja ominaisuuksia joista ei ole tietoinen. Täysin uuden laitteen varassa ei kannata matkaan lähteä, ettei kuvaaminen mene pilalle teknisten ongelmien takia.

Saimme kuulla ja nähdä mm. Kuusamon kesäkuvauskurssista, Norjan Lofoottien mahtavista maisemista, kesän kovimman myrskyn tuhoista Helsingissä, makrokuvaksen maailmasta, hyönteisistä ja linnuista, rantakäärmeen elämästä maalla ja vedessä, maisemia niin maaseudulta kuin kaupunkiympäristöstäkin. Yksittäisten kuvien lisäksi saimme nähdä Marit Henrikssonin hienon kuvaesityksen musiikin kera kesäisestä Kuusamosta.

Tilaisuudessa oli läsnä myös yksi täysin uusi jäsen. Hän oli vain vähän aikaisemmin liittynyt Kameraseuraan. Hän kertoi illan päätteeksi, että oli saanut tilaisuudessamme hyvän vinkin tulevaan kuvausretkeensä. Hän oli tyytyväinen, kun oli tullut paikan päälle.

Kiitos kaikille kuviaan tuoneille ja kokemuksiaan jakaneille jäsenillemme.

25.4.2017 Makro- ja lähikuvausilta

Illan aiheena oli makro- ja lähikuvaus. Kesä kun on makrokuvaajan kulta-aikaa. Aiheesta oli tällä kertaa kertomassa ja opastamassa kerhon omat vetäjät Iiris Niemi ja Antti Tassberg. Tavoitteenamme oli kertoa mitä kokemuksemme mukaan tulisi ottaa huomioon, jotta saisi entistä parempia makro- tai lähikuvia. Makrokuvaukseen kun saattaa turhautua, jos ei piakkoin synny mieluisaa otosta. Makrokuvauksen saloihin tutustumaan oli uskaltautunut kalseasta raesateesta huolimatta 16 kerholaista.

Iiris aloitti kertomalla omista kokemuksistaan ja hän esitteli runsaasti ottamiaan makrokuvia vuosien varrelta. Iiriksestä makrokuvaus on vähän kuin aarteenetsintää. Vaivannäkö palkitaan välillä hienoilla onnistumisilla, kun tekee hienon löydön. Kuvattavien kohteiden rauhallisen taustan merkitystä hän korosti. Lyhyt terävyysalue on todellinen haaste. Iiris onkin kokeillut käyttää Olympuksen kameran pinoamisohjelmaa hyvin tuloksin. Siitäkin saimme esittelyä. Liikkuvat hyönteiset ovat haastavia kuvattavia. Hyönteisten kuvaamisessa joutuu ennakoimaan niiden liikkeitä, jotta saisi onnistuneen otoksen. Iiris suosittelikin kokeilemaan perhosbaarin perustamista, jos mahdollista.

Iiriksen esityksen jälkeen katsottiin kerholaisten tuomia omia makro- ja lähikuvia. Samalla jaettiin jäsenten omia vinkkejä ja kokemuksia makrokuvauksesta. Tämä onkin yksi Kameraseuran kerhojen hienoja asioita. Jaetaan neuvoja ja kokemuksia, niin jokaisen ei tarvitse oppia kaikkea kantapään kautta. Siinä saattaa säästyä muutama kirosana tai turhautuminen.

Kahvitauon jälkeen siirryttiin tutustumaan makrokuvaustekniikkaan. Antti esitteli omaa laajaa makrokuvauskalustoaan ja demonstroi niiden vaikutusta näyttämällä livekuvaa suoraan kamerasta videotykin välityksellä valkokankaalle. Esittelyssä olivat mm. 600 mm makropeiliobjektiivi, 100 mm makro, 28 mm laajakulma ilman loittorengasta ja loittorenkaan kanssa, objektiivin ympärille laitettava rengassalama. Hyvänä vinkkinä hän kertoi, että kamera kannattaa liittää HDMI – johdolla tablettiin tai läppäriin, jos mahdollista, niin niiden näyttöä voi käyttää suurempana etsimenä. Näkyvyys on paljon parempi kuin kameran näytöltä tai etsimestä katsottaessa. Yksityiskohdat näkyvät aivan eri tavalla.

Illan lopuksi Jari Mankinen vielä kertoi lyhyesti kuinka hän käyttää makro-objektiivia diojen ja negatiivien digitoimiseen. Toivottavasti saimme kerholaisemme illan jälkeen kokeilemaan uusia ideoita makrokuvauksen saralla ja kokemaan sen myötä onnistumisen iloja.

28.3.2017 Suomen luonnonvalokuvaajat / Haastekilpailu

36 henkilöä oli saapunut Eerikinkadun tiloihin kuulemaan haastekilpailun tuloksia. Kilpailun tuomariksi oli lupautunut Suomen luonnonvalokuvaajissa toimiva Kari Loimu. Karilla on lähes 50 vuoden kokemus kuvaamisesta. Suomen luonnonvalokuvaajien toiminnassa hän on ollut mukana yli 30 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän on Suomen luonnonvalokuvaajien hallituksen varajäsen.

Illan aluksi Kari esitteli Suomen luonnonvalokuvaajien toimintaa. Alkuaikoina se oli vain ammattikuvaajille tarkoitettu, mutta sitten siihen alettiin hyväksymään myös harrastajia mukaan. Tosin silloin piti jäsenyyttä anoa kuvaesimerkkien avulla. Vain noin puolet hakevista hyväksyttiin. Tänä päivänä kaikki jäseneksi haluavat pääsevät mukaan. Suomen luonnonvalokuvaajat on tällä hetkellä maailman toiseksi suurin luontokuvaukseen keskittynyt seura. Karin lyhyen esityksen jälkeen katsoimme kuvaesityksen viime vuoden Vuoden luontokuvankilpailun semifinalisti – kuvista. Puolituntia meni mitä huikeimpia luotokuvia katsellessa. Esityksen jälkeen Karilta hieman kyseltiin Vuoden luontokuva – kilpailun tuomaroinnin menettelytavoista.

Haastekilpailu

Haastekilpailuun oli kutsuttu seuraavat kamerakerhot:
Kameraseura (KS), Amatörfotografklubben i Helsingfors (AFK), Hyvinkään Kameraseura (HK), Kara-Kamerat (KK), Laajasalon Valokuvaajat (LV), Olarin Kamerat (OK), Soukan Kamerat (SK), Tapiolan Kamerakerho (TK), Vantaan Fotokerho (VFK) ja Vihdin Kameraseura (VKS).

Haastekilpailun teemana oli ”Vuodenaika”. Kilpailun tuomarina toimi Kari Loimu. Kari korosti, että kilpailun tuomaroinnissa on aina kyse ko. tuomarin mieltymyksistä.

Kilpailuun osallistui kaikkiaan 51 kuvaajaa yhdeksästä eri kamerakerhosta. Kuvia kilpailuun tuli kaikkiaan 149 kappaletta. Kilpailun suosio oli todella iloinen yllätys. Pohdimmekin ääneen, että pitääköhän meidän ensi vuoden haastekilpailua varten varata Finlandia-talo käyttöömme. ?

Vuoden 2017 Haastekilpailun tulokset:

Seura:
Kameraseura (KS)
Kara-Kamerat (KK)
Laajasalon Valokuvaajat (LV)
Tapiolan Kamerakerho (TK)
Amatörfotografklubben i Helsingfors (AFK)
Hyvinkään Kameraseura (HK)
Olarin Kamerat (OK)
Soukan Kamerat (SK)
Vantaan Fotokerho (VFK)
Vihdin Kameraseura (VKS)
Pisteet:
21
15
13
6
0
0
0
0
0
0
Sijoitus:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
Kuvan nimi:
Urtaspahta syksyllä
Kevättä rinnassa
Takatalvi
Perhonen ja kukka
Ensimmäiset pakkaset
Kevään linnut
Kutukonna
Kesä
Isokoskelopoikue
Give me a Kiss, Honeybunny!
Kuvaaja:
Jari Mankinen
Lassi Ritamäki
Vesa Greis
Juhani Visavuori
Lassi Ritamäki
Sami Heiniö
Pekka Lammela
Antti Tassberg
Pekka Lehtonen
Outi Debnam
Seura:
KS
KK
KS
LV
KK
LV
TK
KS
TK
LV
Pisteet:
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1

Linkki kilpailussa palkittuihin kuviin

Natura onnittelee voittajia ja kaikkia kilpailussa menestyneitä tasapuolisesti. Kiitokset myös kaikille kilpailuun osallistuneille kuvaajille. Teidän vuoksenne tästä tuli mielenkiintoinen ja haastava kisa.

Tilaisuudessa päätettiin myös ensi vuoden haastekilpailun teema.
Vuoden 2018 haastekilpailun teema on ”Lähiluonto”.

28.2.2017 Rakentavan kritiikin ilta

Tällä kertaa emme kilpailleet vaan pyrimme löytämään parannusehdotuksia jäsentemme tuomiin kuviin. Tapaamiseen oli lähetetty kaikkiaan 27 kuvaa, joihin toivottiin saatavan rakentavaa kritiikkiä. Palautetta oli saapunut antamaan Leena Saraste. Leenalla on vuosikymmenten kokemus valokuvaajana, kuvajournalistina ja hän on toiminut myös valokuvauksen opettajana. Kahdesti hänet on palkittu valokuvataiteen valtionpalkinnolla ja vuonna 2005 Finnfoto – palkinnolla.

Kokemus näkyi Leenan käydessä kuvia läpi. Hän pystyi hyvin nopeasti näkemään kuvasta monia ehdotuksia kuinka ko. kuvaa kannattaisi kokeilla muokata. Eniten kommenttia tuli kuvien rajaamisesta. Monissa kuvissa oli ns. turhaa tavaraa reunoilla, tiivistämisellä voisi saada kuvasta mielenkiintoisemman ja kuvan pääkohdekin nousisi paremmin esille. Leena antoi palautetta hyvin asiallisesti. Hän löysi kuvista aina jotain positiivistakin parannusehdotusten lisäksi. Hienoa oli havaita kuinka paikalla olijat antoivat myös omia hyviä huomioitaan katsottavista kuvista. Yksi Leena suositus oli kokeilla kuvata haluamaansa kohdetta useilla erilaisilla rajauksilla, missä sijoittaa pääkohteen aina eri tavoin kuva-alalle. Varmasti jokaiselle kokeilemisen arvoinen ehdotus.

Toivottavasti jokainen kuvansa näytille tuonut sai jotain kannustavaa kommenttia mukaansa, joka edistää hänen kuvaamistaan jatkossa entistä paremmaksi. Suuret kiitokset Leenalle hänen antamastaan palautteesta. Kuvien katsomisen jälkeen Leena esitteli lyhyesti hänen Ahvenanmaa – projektiaan. Hän on käynyt kuvaamassa samoja maisemia, joita hän kuvasi lähes neljäkymmentä vuotta sitten.

Paikalla oli kuulemassa ja kehittämässä kuvallisia taitojaan kaikkiaan 22 jäsentä.

24.1.2017 Antti Sorva: Luomu vai luova luontokuva / Peruskuvakilpailu

Illan vieraana oli Kameraseuran oma jäsen Antti Sorva. Paikalle häntä oli saapunut kuulemaan 21 henkilöä. Antti esitteli aluksi taustojaan. Hän kuvaamisen ohella harrastaa mm. maalaamista, piirtämistä ja kuvanveistoa. Omien kuviensa esittelyn ohessa hän kertoi näkemyksiään kuvien manipuloinnista luontokuvien kohdalla. Kamera kun kykenee näkemään enemmän kuin mitä ihmissilmä pystyy erottamaan ja harvoin luontokuva sellaisenaan vastaa paikanpäällä koettua luontokokemusta.

Antti herätti pohtimaan, pitääkö luontokuvan olla pelkästään dokumentointia vai voiko se olla taideteos. Taide-elämykset ja luontoelämykset kun ovat kokemuksellisesti lähellä toisiaan. Luomukuva ei voi olla luovakuva Antin näkemyksen mukaan. Ihmismieli kun luo taiteen ja luonto luo sille edellytykset. Vasta mielen manipulointi tekee luontokuvasta aidon luovan luontokuvan. Tekninen manipulaatio voi auttaa tekemään kuvasta luontokokemusta vastaavan.

Antin esityksen jälkeen syntyi todella kiehtovaa keskustelua luontokuvien manipuloinnista. Keskusteluun nousi etenkin vuoden luontokuva – kilpailu. Siinä on hyvin tarkat rajat kuvien jälkimanipuloinnille, mutta ennen kuvan ottamista tehtävää manipulointia ei katsota manipuloinniksi ollenkaan. Esimerkiksi erästä vuoden luontokuvakilpailun voittokuvaa kuvaaja oli valmistellut viikon verran, että hän sai juuri sellaisen kuvan kuin halusi lentävästä kuukkelista. Onko se silloin todellakaan aito, todellinen, dokumentti luonnosta? Todettiin ettei se ole. Se on lavastettu otos – ei ole luomukuvaa nähnytkään. Manipuloitu siis.

Peruskilpailu kuvatiedostoille

Peruskilpailuun kuvatiedostoille oli tullut 25 kuvaa 9 eri kuvaajalta. Antti Sorva toimi kilpailun tuomarina. Kilpailun säännöissä oli poikkeuksena se, että kuvien manipulointi oli sallittu, kunhan mahdolliset kuvien yhdistelemiset oli tehty itse otetuista kuvista. Palkittujen tuli myös kertoa miten olivat kuviaan manipuloineet, jos olivat.

Tulokset:
Jaettu 1. sija: ”Usvametsä” kuvaaja Marit Henriksson (2 p.)
Jaettu 1. sija: ”Metsän pienet” kuvaaja Paula Lehtimäki (2 p.)
Jaettu 3. sija: ”Kesän herkku” kuvaaja Iiris Niemi (1 p.)
Jaettu 3. sija: ”Lepohetki” kuvaaja Niilo Anttonen (1 p.)

Linkki kilpailussa palkittuihin kuviin

Kilpailukuvien manipuloinnista ei kuulunut negatiivista palautetta ainakaan kokouksessa. Pikemminkin jäi sellainen maku, että tätä voisi kokeilla joskus uudestaan. Asia jää pohdintaan.